Lähes kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen..
Johan on asiat muuttunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin! Äiti, isi ja koira asustaa edelleen paritalossaan ja nyt kuvaan on astunut lisäksi muuttava kesämökki eli asuntoauto. Siskokin on palannut Ruotsista ja asustaa minun ja toisen koiran kanssa muualla. Vähintään kuudesti viikossa käyn vanhuksia moikkaamassa ja hieman avustamassa jos tarvis :)
Eipä ole enää rajoituksia siinä, kuinka pitkän matkan äiti jaksaa kävellä yhteen putkeen. Isin kanssa käyvät pitkillä lenkeillä jotka saattavat kestää toisinaan toista tuntiakin! Asuntoautoon vanhukset ostivat itselleen polkupyörätkin ja myös niillä ajaminen sujuu äitiltä mallikkaasti. Ensimmäinen kerta kahteen vuoteen taisi jännittää avustajia enemmän kuin ajajaa itseään.. Toimintaterapiassa tai fysioterapiassa äiti ei enää käy, sillä emme koe niitä enää tarpeellisiksi. Pyrimme itse pelaamaan muistipelejä jne äitin kanssa ja kotityöt äiti jo pääasiassa hoitaakin isin avustuksella.
Fyysisessä toimintakyvyssä ei mielestäni ole enää ongelmia. Kävely, juoksu ja pyöräily onnistuu. Tuoleilta ja lattialta nouseminen itsenäisesti onnistuu. Jopa agility tämän vanhemman koiruksen kanssa onnistuu :) Kovasti piristäviksi reissuiksi äiti itse kokee asuntoautomatkat jotka ovat tähän mennessä ulottuneet Ruotsiin asti. Niiltä tultuaan äiti usein jaksaa touhuta normaaliakin enemmän! Muistin kanssa ongelmia on edelleen ja niitä tulee olemaan aina. Lähimuisti tekee kepposia, mutta onneksi joku meistä on aina paikalla korjaamassa erheitä. Äiti itse toteaa tällöin aina, että taas menivät kaivosmiehet kärryjensä kanssa väärille raiteille :)
Kaupassa käynnit äiti ja isi hoitavat kokonaan yhdessä. Yleensä äiti tekee kauppalistan ja sitten yhdessä keräilevät tarvittavat kaupasta. Isi pakkaa ostokset ja äiti hoitaa kärryn pois :) Ongelmia ei kaupoissa jaksamisenkaan kanssa enää ole!
Eipä ole enää rajoituksia siinä, kuinka pitkän matkan äiti jaksaa kävellä yhteen putkeen. Isin kanssa käyvät pitkillä lenkeillä jotka saattavat kestää toisinaan toista tuntiakin! Asuntoautoon vanhukset ostivat itselleen polkupyörätkin ja myös niillä ajaminen sujuu äitiltä mallikkaasti. Ensimmäinen kerta kahteen vuoteen taisi jännittää avustajia enemmän kuin ajajaa itseään.. Toimintaterapiassa tai fysioterapiassa äiti ei enää käy, sillä emme koe niitä enää tarpeellisiksi. Pyrimme itse pelaamaan muistipelejä jne äitin kanssa ja kotityöt äiti jo pääasiassa hoitaakin isin avustuksella.
Fyysisessä toimintakyvyssä ei mielestäni ole enää ongelmia. Kävely, juoksu ja pyöräily onnistuu. Tuoleilta ja lattialta nouseminen itsenäisesti onnistuu. Jopa agility tämän vanhemman koiruksen kanssa onnistuu :) Kovasti piristäviksi reissuiksi äiti itse kokee asuntoautomatkat jotka ovat tähän mennessä ulottuneet Ruotsiin asti. Niiltä tultuaan äiti usein jaksaa touhuta normaaliakin enemmän! Muistin kanssa ongelmia on edelleen ja niitä tulee olemaan aina. Lähimuisti tekee kepposia, mutta onneksi joku meistä on aina paikalla korjaamassa erheitä. Äiti itse toteaa tällöin aina, että taas menivät kaivosmiehet kärryjensä kanssa väärille raiteille :)
Kaupassa käynnit äiti ja isi hoitavat kokonaan yhdessä. Yleensä äiti tekee kauppalistan ja sitten yhdessä keräilevät tarvittavat kaupasta. Isi pakkaa ostokset ja äiti hoitaa kärryn pois :) Ongelmia ei kaupoissa jaksamisenkaan kanssa enää ole!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home